Saksan vasemmistopuolue Die Linken sisäiset riidat johtivat viime vuodenvaihteessa puolueen hajoamiseen, kun puolueen suosittu poliitikko Sahra Wagenknecht tukijoineen perusti oman puolueensa – vapaasti suomennettuna ”Sahra Wagenknechtin liittouman” (Bündnis Sahra Wagenknecht, BSW).
BSW sai ensimmäiset tuntuvat vaalivoittonsa syyskuun alun osavaltiopäivävaaleissa Thüringenissä ja Saksissa, entiseen DDR:ään kuuluneilla alueilla. Thüringenissä BSW sai lähes 16 prosenttia äänistä, Saksissa hieman alle 12 prosenttia. Samalla Linke kuihtui molemmissa osavaltioissa lähes olemattomiin.
Wagenknechtin puoluetta on kuvattu vasemmistokonservatiiviseksi: sen ohjelmaan kuuluu maahanmuutto- ja vähemmistövastaisuutta, mutta myös vasemmistolaista talouspolitiikkaa.
Lisäksi BSW suhtautuu nuivasti Ukrainan tukemiseen: puolueen piirissä länsimaita pidetään syyllisenä siihen, että Venäjä aloitti sotansa Ukrainassa.
Kysyntään vastattiin
Politiikan tutkimuksen väitöskirjatutkija Veikko Isotalo Helsingin yliopistolta katsoo, että BSW:n tulo poliittiselle areenalle täyttää tarpeen nelikentällä, jossa yleensä muut puolueet ovat asemoineet itsensä joko vasemmistoliberaaliin tai oikeistokonservatiiviin kulmaan.
– Vasemmistokonservatiivien nurkka on jäänyt tyhjäksi. BSW tarjoaa vaihtoehdon äänestäjille, jotka ovat talousasioissa vasemmistolaisia, mutta kuitenkin jakavat konservatiivisen ajattelumaailman, ja joilla on autoritaarisia asenteita tai maahanmuuttovastaisuutta, Isotalo pohtii KU:n haastattelussa.
Isotalo näkeekin, että BSW:n nousussa on samoja elementtejä kuin Suomen perussuomalaisten alkuperäisessä nousussa vuonna 2011.
– Tuolloin perussuomalaiset olivat vielä populistinen, kulttuurikonservatiivinen puolue, joka ei kuitenkaan asemoinut itseään vielä talouspoliittisesti oikealle, Isotalo kertoo.
– BSW:ssä on jotain samaa. Keskeistä tässä on ollut se, että poliittisella kentällä on ollut tilaa ja kysyntää, ja vasemmistokonservatiivit äänestäjät ovat joutuneet tekemään valintoja siitä, kummat asiat ovat heille tärkeämpiä: kulttuurinen konservatismi vai vasemmistolainen talouspolitiikka? BSW helpottaa tätä valintaa tarjoamalla molempia, Isotalo sanoo.
Hän muistuttaa, että on kuitenkin avoin kysymys, kuinka paljon äänestäjiä lopulta sijoittuu poliittisen nelikentän ”vasempaan yläkulmaan”.
Paluu menneisyyteen
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Tuomas Iso-Markku kertoo KU:lle, että BSW:n synnyssä ja nousussa on mielenkiintoista, kuinka valtavan nopeasti kaikki on tapahtunut.
– Kyseessä on puolue, joka perustettiin vuodenvaihteen jälkeen, ja nyt se on jo potentiaalinen hallituspuolue kahdessa itäsaksalaisessa osavaltiossa. Vauhti on merkityksellinen, Iso-Markku huomauttaa.
Toinen asia on Iso-Markun mukaan puolueen poliittinen profiili, jollaista ei ole ainakaan Saksan poliittisella kartalla ollut aikaisemmin tarjolla.
Hän kertoo BSW:n määrittelevän itsensä esimerkiksi puolueohjelmassaan Willy Brandtin ja Mihail Gorbatšovin ulkopoliittiseksi perilliseksi.
– Se valikoi osia Saksan maailmansotien jälkeisestä ulkopoliittisesta linjasta – jättäen toiset sen piirteet, kuten vahvan sitoutumisen länteen, Natoon ja eurooppalaiseen integraatioon, kokonaan huomiotta – ja pyrkii vetoamaan saksalaisessa yhteiskunnassa edelleen hyvin vahvoina vaikuttaviin pasifistisiin pohjavirtauksiin, Iso-Markku toteaa.
Eräänlaisen ulkopoliittisen nostalgian lisäksi puolue ratsastaa Iso-Markun mukaan toisaalta myös niillä negatiivisilla historiallisilla muistikuvilla ja peloilla, joita Saksassa kylmän sodan rajalinjana vallitsee. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten puolue on nostanut yhdysvaltalaisten pitkän kantaman aseiden sijoittamisen Saksaan – jota puolue tietysti vastustaa – yhdeksi keskeiseksi teemaksi myös osavaltiotasolla.
Antiamerikkalaisuus, Nato-vastaisuus ja Venäjä-mielisyys ovat piirteitä, jotka vetoavat äänestäjiin ensisijaisesti itäisessä Saksassa.
Vaikka tällaiselle ulkopoliittiselle linjalle löytyy tiettyä kysyntää myös läntisestä Saksasta, BSW:n antiamerikkalaisuus, Nato-vastaisuus ja Venäjä-mielisyys ovat piirteitä, jotka vetoavat äänestäjiin ensisijaisesti itäisessä Saksassa.
– Idässä kuvaa Yhdysvalloista, Natosta ja Venäjästä värittävät yhä osin Itä-Saksan ajalta periytyvät luennat – samalla erilaisen ulkopoliittisen suuntautumisen korostamisesta on siellä tullut jossain määrin myös osa omaa, itäistä identiteettiä, Iso-Markku kertoo.
Kuvaavaa BSW:n ulkopoliittiselle linjalle on, että puolueen ohjelma ei mainitse sanallakaan Venäjän hyökkäyssotaa, vaan syyttää sen sijaan Yhdysvaltoja globaalin epävakauden aiheuttamisesta. Haastatteluissa BSW-poliitikot ovat toistuvasti omaksuneet Venäjän narratiivin Ukrainan sodasta lähes sellaisenaan ja myös levittäneet disinformaatiota sotaan liittyen.
Opetus vasemmistolle – vai sittenkin oikeistolle?
Veikko Isotalo katsoo, että BSW:n populistisen vasemmistokonservatismin menestys kytkeytyy myös Suomen keskusteluun perussuomalaisten kannatuksesta ja sen kehityksestä hallitusvastuun kautta.
– Nykyhallitus ajaa leikkaavaa politiikkaa, joka ei välttämättä ole perussuomalaisten työväkeen painottuvan äänestäjäkunnan taloudellisten intressien mukaista. On mielenkiintoinen ajatuskoe pohtia, miten olisi käynyt, jos perussuomalaiset olisivat lähteneet ”BSW-linjalle” Suomessa eli asemoituneet talouspoliittisesti vasemmistoon mutta pitäneet konservatiivisen kulttuurisotahulinan päällä, Isotalo sanoo.
Tuomas Iso-Markku huomauttaa, että Saksojen yhdistymisen jälkeinen aika oli sellainen, joka on jättänyt monelle vahvoja negatiivisia kokemuksia ja muistijälkiä, jotka osaltaan demografisista ja sosioekonomisista tekijöistä riippumatta luovat-mentaliteettia ”hylätyksi tulemisesta” ja käsitystä toisen luokan kansalaisuudesta.
BSW:n poliittisessa profiilissa punaisena lankana onkin yleinen eliitinvastaisuus.
– Kun katsotaan BSW:n puolueohjelmaa, siinä jo aivan ensimmäiset tekstit heijastavat eliittivastaisuutta, Iso-Markku sanoo.
BSW:n poliittisessa profiilissa punaisena lankana onkin yleinen eliitinvastaisuus.
– Siinä puhutaan siitä, kuinka eliitit ovat toimineet täysin useimpien kansalaisten edun vastaisesti. Tähän liittyen voi sanoa senkin, että osittain BSW:n hyviä vaalituloksia selittää myös se, että Saksan tämänhetkinen liittohallitus on niin epäsuosittu.
Liittokansleri Olaf Scholzin puolueista vihreillä ja liberaaleilla ei ole historiallisesti ollut tukevaa jalansijaa itäisessä Saksassa, ja sosiaalidemokraateillakin vain osittain.
– Tämä tilanne luo kysyntää vahvasti eliittivastaisille liikkeille, Iso-Markku sanoo.
Sahra Wagenknecht itse lähti jo ennen uuden puolueensa perustamista eräänlaiselle ristiretkelle Saksan eliittejä – ja oman entisen puolueensa eliittejä vastaan.
– Hän on kirjoittanut pamfletteja, joissa hän moittii vasemmistolaisia vääriin asioihin keskittymisestä. Lisäksi Saksan vihreä puolue on ollut Wagenknechtille erityinen punainen vaate. Hän on kuvannut sitä Saksan vaarallisimmaksi puolueeksi. Siinä jo heijastuu hänen eliitinvastainen asemoitumisensa, Tuomas Iso-Markku toteaa.
Seniorien protestiliike
Millaisilta äänestäjiltä BSW on saanut kannatuksensa? Puolueen kannatus painottuu Saksan itäosiin, mutta Tuomas Iso-Markun mukaan BSW:n kannatuksessa ei näytä olevan hirvittävän suuria eroja ikäryhmien välillä.
Thüringenissä puolue oli vahvimmillaan 60–69 -vuotiaiden ja sitä vanhempien keskuudessa. Heikoiten se pärjäsi 18–24 -vuotiaiden ryhmässä.
– Tämä on mielenkiintoista sikäli, että luvut ovat peilikuva äärioikeistopuolue AfD:n vastaavista. AfD oli todella vahva etenkin nuorten äänestäjien keskuudessa, Tuomas Iso-Markku kertoo.
Veikko Isotalo allekirjoittaa Iso-Markun huomion.
– Kiinnostavaa on, että BSW ja AfD pystyvät nappaamaan eri segmenteistä äänestäjiä aika tehokkaasti. BSW:n kannatus painottuu eläkeläisiin ja AfD taas nuoriin ensiäänestäjiin, Isotalo sanoo.
On merkillepantavaa, että arvokonservatismin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja perinteisten vasemmistoteemojen lisäksi BSW:n puolueohjelmasta löytyy myös täkyjä perinteisen oikeiston kannattajille: puolue puhuu vahvasta teollisesta pohjasta, innovatiivisesta pienten ja keskisuurten yritysten taloudesta sekä reilusta kilpailusta yritysten välillä.
Tuomas Iso-Markku tulkitsee, että nämä kirjaukset on suunnattu kristillisdemokraattien äänestäjille.
– Kun katsoo vaalituloksia ja tutkimuksia eri puolueiden välisestä liikkuvuudesta, on ihan mielenkiintoista, että BSW on saanut valtaosan äänistään entisten Linken äänestäjien joukosta ja nukkuvista, mutta sen jälkeen tulevatkin jo keskustaoikeistolaisen CDU-puolueen entiset äänestäjät isona ryhmänä, hän huomauttaa.
Saksalainen vai eurooppalainen ilmiö?
Onko Sahra Wagenknechtin puolue ainutlaatuisen saksalainen ilmiö, vai voiko vastaavanlaisia syntyä muuallekin Eurooppaan?
Veikko Isotalon mukaan kysymys siitä, voisiko vasemmistokonservatiivinen liike olla menestyksekäs muuallakin, nivoutuu ilmiöön globalisaation häviäjistä.
– Jos ajatellaan, että meillä on talouseliitti ja poliittinen oikeisto, jotka näkevät globalisaation hyödyt, mutta samalla on vähemmän koulutettuja, usein kaupunkikeskuksien ulkopuolella asuvia ja usein iäkkäitä ihmisiä. He joutuvat kärsimään globalisaation haitoista, kun teollisuus katoaa Euroopasta halvemman tuotannon maihin, Isotalo sanoo.
– Ei ole itsestään selvää, että globalisaation häviäjien kannatus kanavoituu radikaalille oikeistolle. Heidän voisi luonnollisesti katsoa kannattavan taloudellisesti vasemmistolaiselle liikkeelle, jossa on mukana radikaalioikeiston kulttuurikonservatismia.
”Ei ole itsestään selvää, että globalisaation häviäjien kannatus kanavoituu radikaalille oikeistolle.”
Tuomas Iso-Markku katsoo, että varsinkin entisen DDR:n alueiden edustaminen on yksi tekijä BSW:n synnyn ja sen nousun taustalla.
– BSW pohjautuu hyvin vahvasti Linken varaan, joka kuitenkin oli ja on edelleen entisen DDR:n valtapuolueen SED:n aatteellinen perillinen, Iso-Markku muistuttaa.
Ennen kuin Die Linke nykymuodossaan syntyi, toimi sen itäsaksalainen osa, demokraattinen sosialistipuolue PDS Saksan itäisissä osavaltioissa.
– PDS oli leimallisesti itäsaksalainen puolue. Nyt vaikuttaa siltä, että BSW on saanut voimakkaammin takaisin juuri tätä itäistä identiteettiä, Tuomas Iso-Markku arvioi.
Äärioikeistolainen AfD on viime aikoina pelannut hyvin vahvasti itäisen Saksan edustamisella. Tuomas Iso-Markun mukaan vaikuttaakin siltä, että AfD on pystynyt haastamaan Linken itäisten osavaltioiden puolestapuhujana.
– Nyt BSW:n kautta sitä AfD:n saavuttamaa asemaa haastetaan osittain. Se liittyy siihen, että Sahra Wagenknecht, joka on puolueen ylivoimainen vetonaula, on vahvasti idän edustaja. Se ei saksalaisessa politiikassa loppujen lopuksi ole niin itsestäänselvä asia: Saksan eliitit ovat edelleen useammin läntisiä kuin itäisiä, Tuomas Iso-Markku toteaa.
uutiskirje 
